Tsaarin laivaston rommiannokset. Kaljaasi Carolina Fredrikan haaksirikko 1840 Porkkalassa

Kaljaasi Carolina Fredrikan haaksirikko 24 lokakuuta 1840.

Meriselitys 

"Vuonna 1840 syyskuun 28 päivän aamuna Stettinissä Preussissa, nykyisessä Puolassa aloitettiin kaljaasi Carolina Fredrikan lastaustoimet. Lasti koostui 220 pakkauksesta rommia, joka oli matkalla Cronstattiin Pietarin ulkopuolella sijaitsevalle Tsaarin laivastoasemalle. Lisäksi mukaan otettiin tehtailija Carl Harold vaimoineen sekä heidän matkatavarat. Tehtailija oli muuttomatkalla Pietariin. 7 lokakuuta oli laiva saatu lastattua ja oltiin valmiita matkan tekoon."

Laivaa lastattiin 9 päivän ajan. 

Väärä majakka, väärä rannikko

"Liikkeelle lähdettiin seuraavan eli 8 päivän aamulla, kaksi viikkoa oli matkustettu ilman mainittavaa kunnes 24 lokakuuta alkoi tapahtua. Tuulen suunnan ollessa itäkaakko, puhaltaen reippaasti. Olimme purjehtineet lounaaseen 6 mailia edellisestä paikanmäärityksestä, kun kello 8 aamulla tuuli hiljeni hetkellisesti salaperäisesti. Hetken kuluttua purjeet löivät rajusti edestakaisin osittain repeytyen, mikä on merkki tuulen suunnan muuttumisesta. Tästä johtuen otimme rikkinäiset purjeet alas korjattavaksi sekä vähensimme purjeita. Kello 10 aamulla tuuli vakiintui ja alkoi puhaltaa voimakkaasti lännestä alkaen samalla sataa, nyt laitoimme kaikki purjeet jolloin matka sujui reippaasti kohti itää. Voimakkaan tuulen takia merenkäynti kasvoi nopeasti jolloin reivasimme taas purjeita. Näin matkustimme reipasta vauhtia aina kello 5 iltapäivälle, jolloin matkaa oli kertynyt 45 mailia. Tällöin otimme uuden suunnan koilliseen jota ajoimme ensin 17 mailia, sitten kohti itää 11 mailia jolloin kello oli 10 illalla. Nyt pimeyden alkaessa saimme näkyviin majakan suuntimassa itäkoillinen etäisyyden ollessa 6 mailia. Merkintä laskujen mukaan se oli Dagerortin majakka, jonka esiin tulemista olimme jo jonkin aikaan odotelleet. Nyt otimme suuntiman suoraan kohti pohjoista jotta välttyisimme haaksirikkoutumasta Viron rannikolle. Vähän matkaa kuljettuamme päätimme varmuudeksi luodata veden syvyyden, samalla otimme uuden suuntiman majakkaan joka oli  itä-kaakko veden syvyys oli 26 syltä.   Jatkoimme ilman mitään epäilyksiä pimeyden vallitessa pohjoisella kurssilla, kun kauhuksemme havaitsimme kulkusuunnalla sekä kallioluodon että vaarallisen näköisiä kuohuja joita syntyy ainoastaan vedenalaisesta karista. Tajusimme aikaisemmasta navigoimisesta huolimatta olevamme aivan liian pohjoisessa eli karikkoisella Suomen rannikolla." 
 

Väistö yritys

"Alkuhämmästyksen jälkeen aloimme nopeasti toimimaan, ensin yritimme tehdä paapuurin puoleisen halssin koska sillä puolella näytti olevan enemmän vapaata vettä"

Eli purjevene yritti kääntyä kulkusuunnassa vasempaan, tässä tapauksessa länteen ja vastatuuleen, mikä on huono juttu purjeveneelle, mutta oli se ainoa suunta väistää törmääminen. 

"Mikäli mahdollista selvittää näin uhkaavasti lähestyvä luoto. Käännyimme osittain tuulta päin ja alkoi näyttää siltä että laiva nousee vastatuuleen riittävästi, jotta pelottavan näköinen luoto saadaan selvitettyä. Pahimmalla mahdollisella hetkellä yhden styyrpuurin huippupurjeen skuutti hajosi, samalla kauhuksemme huomasimme ettei laiva liikkunut enää eteenpäin. Epätoivoisina yritimme kääntää ruoria, jota laiva ei enää totellut vaan valui voimattomana kylki edellä kohti leen puolelta lähestyviä murtuneita kuohuja. Siinä samassa laiva osui rantakallioon jota kutsutaan kuten myöhemmin saimme kuulla Stackagrundetiksi.

Yritimme ottaa mahdollisuuksien mukaan purjeita sisään, mikä ei ollut helppoa pimeässä, yöllä ja kovassa tuulessa. Laiva täyttyi heti vedellä sen lisäksi se heilui aallokossa rajusti lyöden kalliota vasten ja  hajoten koko ajan. Yllättäen merenkäynti kaatoi isomaston kovalla rytinällä suoraan tuulta vastaan lisäten ahdinkoamme. Aluksella vallitsi kaaos, lisäksi laiva näytti menevän kappaleiksi koko ajan joten tulimme siihen tulokseen että runko ei voinut kestää enää kauan kasassa. Kokoonnuimme yhteen jolloin ja  päätimme jättää laivan, jonka pelastamisesta ei ollut mitään toivoa jäljellä. Onnettomuuden ainoa hyvä puoli näytti olevan autio kallioluoto jota vasten aluksemme kyhnytti. Matka ei näyttänyt kovin suurelta, mutta kuinka päästä kovassa merenkäynnissä liukkaalle luodolle. Yhdessä läpimärkinä noin kello 3 yöllä onnistuimme laskemaan isoveneen veteen leen puolelta. Asetuimme seisomaan veneeseen pitämällä sitä käsillä irti uppoavasta laivan rungosta, ettei se pääsisi aallokossa iskemään itseään rikki vasten laivan runkoa. Onnistuimme toimittamaan köyden kallioluodolle jota apuna käyttäen piti kavuta luodolle turvaan. Juuri kun olimme valmiita yrittämään siirtymistä, pääsi isovene iskeytymään lujasti rasahtaen laivan kylkeen ja täyttyi heti jääkylmällä vedellä. Kun kaikki joutuivat veden varaan syntyi kaaos, pelastusvene pysyi kuin ihmeen kaupalla pinnalla. Sitä ja köyttä apuna käyttäen onnistuimme pelastautumaan luodolle. Läpimärät kylmyyden kohmettamat matkustajat eivät pystyneet enään itse liikkumaan, joten heidät oli vedettävä pois vedestä. Heti perään vedimme rikkoutuneen isoveneen luodolle turvaan. Tilanne ei vaikuttanut kovin hyvältä, olimme edelleen suuressa vaarassa läpimärkinä, kovassa viimassa, pienellä luodolla. Pimeyden takia ei ympäristöä voinut havaita, emmekä tienneet etäisyyttä rannikosta, joten toivo pelastumisesta oli epävarmaa. Ne jotka eivät olleet kastuneet kovin paljon alkoivat keräillä laivasta ulos huuhtoutuneita tavaroita, kuten lastina ollutta rommia. Sitä tarjoilimme kylmyydestä kärsiville, muuta tarjottavaa ei sitten ollutkaan."

Sukeltaminen on joskus kivaa

Pelastautumisyritys ja pelastus

"Päivän valjettua havaitsimme lähellä maata ja toivo pelastumisesta heräsi jälleen, tosin matkustajien tilanne näytti todella huonolta. Olivathan he vanhempia ihmisiä eivätkä olleet tottuneet olosuhteisiin, joita merimiehetkin pelkäävät.  Aamulla merenkäynnin jatkuessa meni myös laiva kappaleiksi ja katosi lopullisesti aaltoihin. Loput lastista huuhtoutui isompina ja pienempinä osina mereen tuulen saattelemana. Siitä vähästä hylkytavarasta, jonka onnistuimme keräämään teimme hätämerkin luodolle. Sitä ei valitettavasti huomattu. Keskipäivällä aloimme kunnostaa luodolle pelastettua pahoin kärsinyttä isovenettä, joka kuitenkin näytti pysyvän pinnalla. Ensisijainen päämäärä oli yrittää saada molemmat hyvin huonokuntoiset matkustajat maihin turvaan, sekä avun saaminen. Olihan manner lähellä näkyvissä. Kovan tuulen ja aallokon takia päätimme, että veneeseen menee vain välttämätön miehistö sekä henkitoreissaan olevat matkustajat. Kun soutajat olivat valmiita työnsimme veneen ulos, mutta samantien se täyttyi jälleen vedellä. Tilanne oli kammottava, vene pysyi vain vaivoin vedenpinnalla ja oli kokoajan kaatumaisillaan. Venemiehistö teki kaikkensa ja suurin ponnistuksin he onnistuivat saamaan veden täyttämän veneen takaisin luodon lähelle. Me muut keräännyimme yhteen ja kun yksi kurkotti venettä kohti, muut pitivät hänestä kiinni jottei hän olisi taas pudonnut mereen ja kastunut taas. Ensin pelastimme molemmat läpimärät ja heikot matkustajat takaisin luodolle, sitten ponnistelimme saadaksemme vuotavan veneen hilattua takaisin ylös. Tämäkin onnistui mutta vain suurella vaivalla. Epäonneksi matkustajien tilanne meni nopeasti entistä huonommaksi. Kaikesta siitä avusta ja huolenpidosta huolimatta mitä osasimme ja oli mahdollista antaa, miehestä lähti elämä keskipäivällä ja naisesta kello 4 iltapäivällä. Illalla alkoi sataa. Avun tarpeessa olimme itsekin, kuinka kauan kestäisimme suojattomalla luodolla ilman ruokaa ja kamppaillen voimakasta kylmyyttä vastaan. Seuraavana aamuna tuuli tyyntyi, silloin päätimme ottaa riskin ja yrittää pelastautua rikkinäisellä isoveneellä. Vene oli huonossa kunnossa joka tuskin kesti merta, kolmen miehen piti äyskäröidä koko ajan vettä pois. Onnistuimme kuitenkin poistumaan luodolta. Kello 12 päivällä pääsimme hyvin vastaanotettuina astumaan maihin Upinniemessä noin 6 mailin päähän luodosta jossa haaksirikkouduimme."

MERISELITYS

Paikka: Helsingin kaupungin Raastuvanoikeus  2.11.1840  Maanantai kello 10 aamupäivällä.

Paikalla Coopwerdie (kauppalaiva) laivuri David Christoffer Darmen Stettinistä, perämies Wendt ja matruusi Ulrik.

Luotsi ja Majakkalaitoksen arkisto, Luotseilta saapuneet kirjeet.

AD acta:  9. marraskuuta 1840 Rönnskärin luotsiasema.

Tammisaaren piirissä, priki Carolina Fredrikan täydellinen haaksirikko yöllä 24 ja 25 päivän välisenä yönä viimeksi kuluneena olevana kuukautena. Päin Stackagrundia joka sijaitsee keskellä Upinniemeä ja Wormdötä (Vormö),  jossa matkustajina olleet tehtailija Carl Harold ja hänen vaimonsa menehtyivät

Mitä sitten tapahtui rommille?

Kaljaasi yritti viime hetkellä väistää luotoa länsipuolen kautta jolloin se joutui nousemaan vastatuuleen, menettäen yhden purjeen, jonka jälkeen sen vauhti pysähtyi. Nyt laiva alkoi liikkua tuulen painamana kohti luodon länsipuolta johon se myrskyssä osui ja meni meriselityksen mukaan jo tässä vaiheessa kappaleiksi.  Lasti levisi kovassa länsi lounas tuulessa pitkin merta. 

Löytyykö näitä pulloja vielä ja jos löytyy onko rommi vielä juotavaa? Haaksirikon jälkeen rommia onnistuttiin pelastamaan 1500 pulloa. Mutta pelastustöitä haittasi rungon hajoaminen jonka seurauksena laivan lasti levisi isolle merialueelle. Täten meripelastus jäi vaatimattomaksi, en ihmettele vaikka paikallisväestö kävi myös rommia "pelastamassa"

Tiedän että sukellusseura Calypso aikoinaan piti leiriä Karlhamnin Länsiukon ja Itäukon välissä ja tuolloin keräiltiin tuolta Karlhamin väylän puoleiselta rinteeltä vanhoja pulloja ja kyllä niitä sieltä varmasti löytyyv vieläkin. Toden näköisesti nuo olivat juuri Carolina Fredrikin haaksirikosta. Tätä rinnettä jopa kutsuttiin pullorinteeksi. Olen saanut yhdestä näistä pullosta maistiaiset, kyllä siinä voimakas alkoholin maku oli, mutta kyllä sen mieluummin jätti vaikka juomatta ja oli vaikka selvin päin. 

Emme tiedä montako pulloa oli yhdessä laatikossa, mutta jos arvioisimme yhdelle pullolle painoa 1,4kg, joka vastaa nykyään noin yhden viinipullon painoa. Jos arvioisimme laatikossa olleen 30 pulloa, tekisi se noin 50kiloa. Joka painona ja laatikkona olisi vielä suhteellisen helppo käsitellä. Tällöin pullojen määrä olisi 6600 pulloa. On myös mahdollista että yhdessä laatikossa on ollut enemmän tai jopa vähemmän pulloja. Tähän olisi mielenkiintoista saada lisäselvyyttä. 
Mereen on joka tapauksessa päätynyt paljon rommia. Laivaa lastattiin 9 päivän ajan. Paljonko aikaa menisi 220 kappaletta 50kg painavien laatikoiden siirtelyyn. Vaikea arvioida, mutta kokeneelta lastaajilta tuskin 2-3 päivää pidempää. Toden näköistä vähemmän. Riskiltä mieheltä tänä päivänä voisi kuvitella parin kaverin kanssa kantavan nuo pienemmässäkin ajassa. Loppu aikameni sitten tehtailijan tai vuorineuvoksen omaisuuden kantamiseen, jonka määrää on vaikea arvioida. 

Haaksirikon aikainen Stackagrundin luoto on merkitty nykyisiin merikarttoihin nimellä Oxhorn ylempi. Se oli välillä myös Långörn niminen luoto. Luoto on siis vaihtanut nimeään useampaankin kertaan. Nykyään Stackagrundetia ei löydy Porkkalan merikartoista ollenkaan, mutta google maps tuntee paikan taas  Stackagrundetina. 

Missä hylky lepää?

Tiedän merikartoissa mainitun Oxhorn yl. saaren pohjoiskärjen haaksirikkapaikaksi. Olen alueella sukeltanut joskus 2000 luvun alussa ja hylkytavaraa sieltä alkoi löytymään 12m syvyydestä. Länsilounaseen vallitsevalla tuulen suunnalla irtotavara kulkeutuu haaksirikkopaikasta suoraan Karlhamnin luodoille. Tämän perusteella oletan ns. Calypson "pullorinteen" pullojen kuuluvan Carolina Fredrikan haaksirikkoon.

Tuulen suunta oli piirun enempi pohjoiseen, 

Hylky on kuitenkin kappaleina pohjassa, saaren pohjoispuolen läheltä ja matkalta kohti Karhamnia löytynee vielä pulloja, varmaan ehjiä ja täysiäkin sellaisia.