Lokakuun 27 päivänä seisoo Suomenlinnan
sotasataman ankkuripaikalla 66 tykin venäjän laivaston Fregatti Saratov, jonka
päällikkönä toimii II-luokan kapteeni O.I.Jaz’yikov
Puolenpäivän jälkeen aloitettiin laivalla
lähtövalmistelut, sillä se oli myöhemmin iltapäivällä lähdössä vara-amiraali
Kroun:n eskadroonan mukana merelle. Myöhäisen vuodenajan aiheuttaman aikaisen
hämärän takia jokaiselle laivalle oli komennettu oma luotsi, sillä piti
varmistaa turvallinen matka läpi ahtaan ja karikkoisen saariston. Lähtöhetkellä
oli navakka etelätuuli ja kaikki näytti olevan kunnossa, joten Saratov lähti
eskadroonan mukana liikkeelle. Matka taittui hitaasti ohi ahtaan Kustaanmiekan,
luovien matkaa jatkettiin kohti Harmajaa.
Iltapäivällä kello 16.30 vähän ennen Saratovin sivuuttaessa Harmajaa
tuuli kääntyi kaakkoon, tällöin päällikkö tiedusteli luotsilta voiko saaren
ohittaa nykyisillä purjeilla, johon luotsi vastasi myöntävästi. Miehistö seurasi
jännittyneenä alkavassa hämärässä aluksen vaivalloista lipumista saaren ohi.
Oltaessa vain puolen aluksen pituuden päässä Harmajasta tuuli kääntyi vielä
piirun lisää itään. Se oli liikaa Saratoville, laivan joutui purjehtimaan
liikaa vastatuuleen menettäen täten viimeiset luovimisominaisuutensa, eli
laivaa eteenpäin kuljettava voima loppui. Tuuli tarttui
nyt purjeiden sijasta myös itse alukseen painaen sitä kohti Harmajan kalliota.
Epätoivoisesti yritettiin muuttaa sopivammat purjeet, mutta alus vain valui
kiinni saareen. Samalla aallot alkoivat lyömään laivaa kalliota vasten. Kovaa
hakkaamista ei Saratov kauan kestänyt ja alukselle syntyi vuoto. Päällikkö
määräsi osan miehistöstä pumppuihin sekä lähetti veneen Suomenlinnan satamasta
apua hakemaan. Ennen kuin laivavene oli saatu laskettua veteen ja lähetetty
matkalle, oli täysi pimeys laskeutunut haitaten näin kaikkea pelastustyötä.
Kovasta pumppaamisesta huolimatta Saratovin vuoto paheni ja klo 20.00 mitattiin
ruumassa 9 jalkaa vettä. Tämän jälkeen alus alkoi vajota nopeammin, joten
laivalla syntyi levottomuutta “oman hengen” pelastetuksi tulemisesta. Myöskään päällikkö ei uskonut aluksen
pelastumiseen kokonaisena vaan aloitti kaiken irtaimen pelastustyöt. Ensin
hän komensi kaksi laivavenettä saaren ja
laivan väliin, niiden päälle rakennettiin ripeästi lankkusilta, jota pitkin
runsaslukuinen miehistö saataisiin tarvittaessa nopeasti turvaan. Lankkusiltaa
pitkin alettiin kantaa laivan irtaimistoa maihin. Pelastustöitä jatkettiin läpi
yön, jonka aikana tuuli tyyntyi ollen välillä puuskainen sekä erittäin kylmä.
Kello 8.00 aamulla ilma oli pakkasen puolella ollen erittäin jäätävä. Koko yön
kestäneistä ponnisteluista huolimatta oli vesi noussut aluksella 14 jalkaan,
hankaloittaen kaikkea pelastustyötä. Kaksi päivää myöhemmin aluksen rungon
pelastamisesta luovuttiin.
Saratovin runkoa alettiin romuttamaan vain kolme päivää karilleajon
jälkeen eli 30.10 samalla Harmajalle pelastettu irtaimisto sekä väsynyt
miehistö siirrettiin Suomenlinnaan.
Edelleen tänä päivänä Harmajan saaren itäreunasta
löytyy jonkun verran hylkytavaraa, srapnelleja sekä tavallisia tykin kuulia
muistuttamassa venäläisestä 66 tykin sotalaiva Saratov:ista, joka
haaksirikkoutui sekä sittemmin romutettiin saaren rantaan.
Rauno Koivusaari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti