Fregatti Tshitshagovin haaksirikko 1769 Porkkalan riutalle

Kontra amiraali Elfinstonin Eskadroona oli matkalla Kronstadista välimerelle, saattueeseen kuului useita “Venäjän Kruunun” aluksia. Yksi niistä oli Fregatti Tshitshagov päällikkönään kapteeniluutnantti V.Porjakov ja jolla palveli hänen 134 henkinen miehistö.

1769 lokakuun 20 päivänä yöllä pimeyden vallitessa eksyi Tshitshagov eskadroonasta törmäten vedenalaiseen kariin. Alus alkoi heti rajusti vuotamaan, vettä suihkusi lankkujen välistä miehistön päälle herättäen heidät kylmään painajaiseen.

Pimeyden takia maata tai luotoa, jolle voisi pelastautua ei ollut heti havaittavissa. Voimakas aallokko rysäytteli laivaa tuntematonta karia vasten hajottaen sitä lisää. Pimeyden keskeltä kuun ja tähtien loisteessa saatiin vähän matkan päässä näkyviin paljas kallioluoto. Tämä sijaitsi vähän matkan päässä törmäyspaikasta länteen. Koska muita vaihtoehtoja ei ollut, oli yritettävä pelastautumista kyseiselle luodolle, jonne yön aikana onnistui ainoastaan 114 miehistön jäsentä pelastautumaan. Aamulla pimeyden väistyessä voitiin taas nähdä ympärille ja tällöin arveltiin Tshitshagovin haaksirikkoutuneen Ruotsin puolelle rannikkoa mahdollisesti “Porkkalan niemen riutalle”. Luotsit kutsuvat tätä paikkaa Makilobådarna:ksi, joka sijaitsee “2 mailia” (Englannin league) ulos Rönnskäristä. Luodolta havaittiin myös Fregatti Tshitshagovin makaavan puoliksi uponneena sekä pahoin särkyneenä noin sadan sylen päässä. (muutaman sadan metrin päässä) Aamupäivän aikana alkoi tuuli voimistua myrskyksi ja jo muutaman tunnin päästä nopeasti kasvava aallokko vei hylyn mennessään, näin fregatti Tshitshagov katosi lopullisesti aaltoihin. Haaksirikossa menehtyi 21 miehistön jäsentä, hengissä selvinneet pelastettiin paikallisten luotsien toimesta.

Heti kun tieto onnettomuudesta oli tavoittanut paikallisen pelastusyhtiö ”Norra Dykeri och Bärgnin Companien”. Kävi sen edustajan paikalla tutkimassa mahdollisia pelastustoimien käynnistämisiä. Aluksen tiedettiin hajonneen pahoin, eikä ollut varmaa tietoa hylyn sijainnista koska aallot olivat vieneet sen mennessään. Tiedossa ei ollut myöskään tarkkaa paikkaa jossa alus oli törmännyt kallioon. Kaiken lisäksi kyseisen matalikon todettiin olevan hyvin laaja ja pelkästään hylyn paikantaminen myöhäinen vuoden aika huomioon ottaen olisi kovan työn takana.

Kaikki mahdolliset pelastus toimet olisi joka tapauksessa jätettävä seuraavaan kesään. Tällöin hylky olisi koko talven kovien myrskyjen armoilla hajoten ainoastaan isommalle alueelle. Koska laivan lastina oli ainoastaan provianttia ja ampumatarvikkeita voitiin pelastusyhtiön puolesta nopeasti todeta ettei hylkyä kannata alkaa pelastamaan, ainakaan samana vuonna.

Paikka tunnetaan nykyisin Kallbådan matalikkona. Luodolle on pystytetty majakka vuonna 1923 vastaavanlaisten onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Majakkaluodolta kaakkoon on karttoihin merkitty pintakivi,  matalikon pohjoispuolelta ovat paikalliset sukeltajat löytäneet paljon ison laivan kappaleita sekä tehneet havaintoja muunmuassa tykeistä. Pohjasta on löydetty myös järeitä yli puoli metriä pitkiä messinkisiä niittejä. Hylystä ei ole tiettävästi löydetty yhtään ehjempää osaa, mikä selittynee osaltaan veden mataluudella. Jäät ja merenkäynti ovat jauhaneet hylkytavaran laajalle alueelle hiekan sekaan.

 

Majakkaluoto merkitty punaisella A kirjaimella. Luodolta suoraan itään olevan yksinäisen pintakiven pohjoispuolelta on löytynyt hylky, jota sukellusseura H2O tiedetään tutkineen. Tykit viittaisivat haksirikon tapahtuneen eteläisemmällä pintakivellä.

Alus ilmoitaan venäläisten tietojen mukaan uponneen 10.10. Ero johtuu todennäköisesti Venäjällä käytössä olleesta Juliaanisesta ajanlasku järjestelmästä. Suomi oli siirtynyt Ruotsalaisten kanssa Gregoriaaniseen järjestelmään hieman aikaisemmin vuonna 1753.

Rauno Koivusaari