Kaljaasi
Carolina Fredrikan haaksirikko 24 lokakuuta 1840.
Meriselitys
"Vuonna 1840 syyskuun 28 päivän aamuna
Stettinissä Preussissa, nykyisessä Puolassa aloitettiin kaljaasi Carolina
Fredrikan lastaustoimet. Lasti koostui 220 pakkauksesta rommia, joka oli matkalla
Cronstattiin Pietarin ulkopuolella sijaitsevalle Tsaarin laivastoasemalle.
Lisäksi mukaan otettiin tehtailija Carl Harold vaimoineen sekä heidän
matkatavarat. Tehtailija oli muuttomatkalla Pietariin. 7 lokakuuta oli laiva
saatu lastattua ja oltiin valmiita matkan tekoon."
Laivaa lastattiin 9 päivän ajan.
Väärä majakka, väärä rannikko
"Liikkeelle lähdettiin
seuraavan eli 8 päivän aamulla, kaksi viikkoa oli matkustettu ilman mainittavaa
kunnes 24 lokakuuta alkoi tapahtua. Tuulen suunnan ollessa itäkaakko, puhaltaen
reippaasti. Olimme purjehtineet lounaaseen 6 mailia edellisestä
paikanmäärityksestä, kun kello 8 aamulla tuuli hiljeni hetkellisesti
salaperäisesti. Hetken kuluttua purjeet löivät rajusti edestakaisin osittain
repeytyen, mikä on merkki tuulen suunnan muuttumisesta. Tästä johtuen otimme
rikkinäiset purjeet alas korjattavaksi sekä vähensimme purjeita. Kello 10
aamulla tuuli vakiintui ja alkoi puhaltaa voimakkaasti lännestä alkaen samalla
sataa, nyt laitoimme kaikki purjeet jolloin matka sujui reippaasti kohti itää.
Voimakkaan tuulen takia merenkäynti kasvoi nopeasti jolloin reivasimme taas
purjeita. Näin matkustimme reipasta vauhtia aina kello 5 iltapäivälle, jolloin
matkaa oli kertynyt 45 mailia. Tällöin otimme uuden suunnan koilliseen jota
ajoimme ensin 17 mailia, sitten kohti itää 11 mailia jolloin kello oli 10
illalla. Nyt pimeyden alkaessa saimme näkyviin majakan suuntimassa itäkoillinen
etäisyyden ollessa 6 mailia. Merkintä laskujen mukaan se oli Dagerortin
majakka, jonka esiin tulemista olimme jo jonkin aikaan odotelleet. Nyt otimme
suuntiman suoraan kohti pohjoista jotta välttyisimme haaksirikkoutumasta Viron
rannikolle. Vähän matkaa kuljettuamme päätimme varmuudeksi luodata veden
syvyyden, samalla otimme uuden suuntiman majakkaan joka oli itä-kaakko veden syvyys oli 26 syltä. Jatkoimme ilman mitään epäilyksiä pimeyden
vallitessa pohjoisella kurssilla, kun kauhuksemme havaitsimme kulkusuunnalla
sekä kallioluodon että vaarallisen näköisiä kuohuja joita syntyy ainoastaan
vedenalaisesta karista. Tajusimme aikaisemmasta navigoimisesta huolimatta
olevamme aivan liian pohjoisessa eli karikkoisella Suomen rannikolla."
Väistö yritys
