Otettuaan täyden lastin puutavaraa Sörnäisten satamasta Helsingistä, joka oli 168 St Petersburgin standarttia. Tarkastettiin lastin kiinnitys sekä laivan merikelpoisuus ja pumput. 22 elokuuta Perjantaina kello 18.00 tuli luotsi laivalle ja aloitettiin matkan teko. Höyryhinaaja veti aluksen Harmajan luokse jonka jälkeen luotsi jätti laivan siirtyen höyryhinaajaan. Laitettiin kaikki purjeet. Matkaa jatkettiin ilman mainittavia tapahtumia, kunnes 24 päiväänä peilattiin Pakerortin majakakkatorni kompassisuunnassa S½W. Etäisyys noi 10 distanssiminuuttia ja tuuli W till S 4 (Lounaasta 4 boforia). Kello 5½ käännettiin paapuurin halssille. Klo 8 illalla suunnattiin sama majakka etelässä noin 12 distanssiminuutin päässä. Tämän takia purjehdittiin täysillä märssypurjeilla, fokalla, täysi mesaanilla. kryssittiin luoteeseen. kello 12 yöllä alkoi sataa. Majakka peilattiin S.S.O½O. Kompassidistanssissa 18'. Tämän takia purjehdittiin 2,5 solmun nopeudella suuntaan W.N.W. Näkyväisyys huononi. Juuri kun valmistauduttiin kääntymään uudelle kurssille styyrpuurin puolelle etelään. Yhtäkkiä alus osui vedenalaiseen kiveen, johon se tarttui lujasti kiinni.
Yön pimeudestä johtuen emme voineet nähdä mikä kivi se oli. Purjeet laskettiin ja pumput tarkistettiin. Sitten yhtäkkiä noin puolen tunnin kuluttua törmäyksestä alkoi vettä tulla sisään vauhdilla. Päätettiin laskea laivavene veteen ja yrittää löytää maata. Samoin laskettiin laivan ankkuri.
Selvisi että oltiin Jussarössä, oltiin palaamassa alukselle kello 5 aamulla useamman veneen kanssa tarkoitus pelastaa laiva ja sen lasti. Tämän jälkeen päällikkö meni Tammisaareen tekemään protestia ja etsimään meripelastus apua.
26 päivän aamulla paikalle saapui pelastushöyry Drago. Samoin paikalle saapui Tallinasta toinen pelastushöyry Freja. Näiden alusten avulla yritettiin saada laiva pois kiveltä, mutta siinä ei onnistuttu. Alus makasi liian lujasti kiinni karilla. Tämän jälkeen alukset palasivat Jussaröön, yöksi ei paikalle uskalletu jäädä.
Seuraavna päivänä 27 elokuuta oli niin kova sumu että luotsi kieltäytyi lähtemästä onnettomuuspaikalle. Noin kello 9 aikaan sumu alkoi hälvetä. Silloin voitiin nähdä että alus itäisessä tuulessa ja kovassa mainingissa irtirepeytyi karilta ja matkasi maininkien ja tuulen mukana seuravalle. Nyt sumun hälvettyä alukset lähtivät kovalla kiireellä onnettomuuspaikalle. Alus kellui vapaasti, mutta ennenkuin hinauskaapelit saatiin kiinni alkoi kova eteläinen myrsky. Tällöin höyryhinaajan päällikkö ei uskaltanut jäädä matalikkojen keskelle ilman apua Jussaröstä (luotsia), joten onnettomuuspaikalta oli lähdettävä. Kova tuuli muuttui myrskyksi.
seuraavan päivänä nähtiin laivan siirtyneen uuteen paikkaan ankkureineen. Nyt oli ilmeisesti viimeinen mahdollisuus saada jotain pelastettua haaksirikkoutuneesta aluksesta joten pelastushöyry väänteli paikalle tuntemattomien kivien keskellä. Samalla kivien keskellä pelastusyhtiö halusi uusia pelastussopimuksen 50% kaikesta pelastetusta tavarasta meripelastuspalkkiona. Ainoastaan kova pohjoinen /pohjoiskoillinen virta suomen rannikolle on voinut olla syynä aluksen aiheutuneeseen vahinkoon.
P.K. Lindblom
Meriselitys on vapaasti suomennettu, ja siitä puuttui paljon paikanmääritys yksityiskohtia. Tosin meriselityksessä haetaan vastuuvapautta aiheutuneeseen vahinkoon laivan omistajalle ja lastin omistajalle. Nämä seikat siinä kyllä tulevat esiin. Onneksi aiheesta löytyy tietoa muualtakin.
Mathilda oli rakennettu 1874 Ja sen vetoisuus oli 369 rekisteritonnia. Laivan viimeisellä matkalla päällikkönä toimi Petter Knut Lindblom. (Finska skeppskalender)
Ajoi karille maanatai aamulla 25.8.1890 Jussarössö, Trutlandetista 100 famnar koilliseen olevalle karille, josta se päätyi Östergaddanin rantaan. (100 famnar tekee noin 190m) yksi syli oli suunnilleen 185cm.
Keskiviikkona 27pnä. myrsky nousi uudelleen ja Mathilda irtosi karilta 100 sylen päästä Trutlandetista ja jäi lopulliselle paikalleen Östergaddenin itä rantaan. Torstaina meni myrskyn mukana koko kansilasti ja kansihytit, siten että koko kansi reelinkeineen oli spuulattu puhtaaksi.
10.syyskuuta 2/3 osaa lastista saatiin pelastettua Tammisaaren Högholmeniin
Hylky lepää Östergaddenin rannassa ja ankkurit sekä kettingit jäivät vielä alukseen (syyskuu1890. todennäköisesti poistettu myöhemmin)
Alus oli vakuuttamaton jonka laivan päällikkö osti Björköstä Viipurista 5000mk.
Meriselitys annettiin 30 elokuuta 1890 Tammisaareen
Muokattu 4.5.2015
//rk
Mielenkiintoista! Epäilen ettei tästäkään aluksesta löydy enää kovinkaan suurta kokonaisuutta? Tuo alue lienee jo aika läpikäyty vuosikymmenten aikana. Toisaalta juuri siinä kohdassa missä hylkymerkki on piiretty kartalle löytyy myös pintakiviä jotka eivät ole merkattu merikorttiin. Nämä kivet veivät ainakin meikäläiseltä suurimman innon jatkaa viistokaiuttamista ko. alueella. Joten löytyyhän sieltä varmasti vielä paikkoja missä hylky pystyy piiloutumaan. :)
VastaaPoistaKimi....