Priki Fenix 25/9 1831 Tammisaari

Priki Fenix  haaksirikkoutui 25 syyskuuta 1831. Klo 05.00  (juliaanista kalenteria)

Päällikkö Kapteeniluutnantti, paroni K.N. Levendal.

28.8.1831 oli itämerellä vallinnut raju myrsky, jossa oli kadonnut venäjän laivaston kuunari Strela (Salama). Laiva oli ollut matkalla Pohjanmaalta Hiidenmaalle ja sen pelättiin haaksirikkoutuneen. Etsintää lähti suorittamaan yksi venäjän laivaston hienoimmista aluksista priki Fenix, jonka päälikkönä toimi kapteeniluutnantti paroni Levendal komennossaan 140 hengen miehistö

Hänen vastuulle annettiin mahdollisten meripelastuskorvausten maksamiseen ylimääräinen meripelastuskassa. Kuukauden kestäneiden etsintöjen jälkeen kuunarista ei oltu löydetty merkkiäkään,  Strela oli kadonnut jäljettömiin ja priki Fenix aloitti paluumatkansa takaisin Kronstadiin.

24.9  Klo 22.00 Fenix määritti suuntimaksi Hiidenmaan majakasta koilliseen. 17 mailia, aluksen kurssin ollessa myös koillinen. Tuuli oli myönteinen etelästä. Ilta oli pimenemässä ja nopeus  8-9 solmua. Purjehdittuaan seitsemäm tuntia, merkitty lokikirjaan 62 mailia edellisestä paikanmäärityksestä

Feniksillä odotettiin saatavan näkyviin Naissaaren majakka. Aamulla noin kello neljän aikaan ruorimies ilmoitti kompassin heittelevän muutamia piiruja, perämies arveli sen johtuvan alustyypin tyypillisestä  keinahtelusta eikä kiinnittänyt nyt ilmoitukseen sen enempää huomiota. Hän arveli myös ruorimiehen olleen väsynyt ja kuvittelevan omiaan. Viidennellä tunnilla oltaessa yhtäkkiä Fenix tärähti lujasti rytisten karille ja juuttui siihen sumun ja pimeyden vallitessa. Hetkessä kaikki olivat hereillä.

Aluksen päällikkö kapteeniluutnantti Paroni K.V Levendahl, joka oli sairaana maannut hytissään, nousi heti rysähdyksen tapahduttua kannelle. Eräs haaksirikossa mukana ollut todisti myöhemmin seuraavasti. ”Paroni oli aluksi hiukan horjuva, saaden kuitenkin nopeasti takaisin tavallisen jämäkkyytensä ja luvaten palkita kaikki velvollisuuksiensa täyttämisestä”. Priki Fenix oli keulastaan lujasti kivellä. Keskilaiva ja perä olivat vapaassa vedessä. Voimakas tuuli keinutti edelleen laivaa, joka aiheutti lisää rikkoutumista. Tämän jälkeen havaittiin ruuman alkaneen täyttyä nopeasti vedellä ja aluksen runko todettiin murtuneeksi. Nyt kiveltä irtoaminen olisi ollut vaarallisempaa kuin sille jääminen. Paikallaan pysymisen varmistamiseksi laskettiin ankkuri. Luoto johon oli törmätty oli pieni, lisäksi aallot pyyhkivät sen yli koko ajan. Aluksen upotessa luodolla ei kukaan pystyisi olemaan vaan aallot pyyhkäisisivät kaikki siellä olijat mereen. Joten kaikki toivo oli nyt parkassin ja yhden neljän airon laivaveneen varassa, johon mahtui korkeintaan 10 henkeä, parkassiin 50 henkeä.Toisesta laivaveneestä oli rikkoutunut kylki, joten sillä ei tehnyt mitään. Koko miehistölle jota oli yhteensä 140 henkeä ei näin ollen riittänyt pelastusveneitä. Se ei kuitenkaan ollut ainoa ongelma, vaikka veneitä olisi ollutkin kukaan ei tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt lähteä. Näkyvyys oli huono, ilma oli sumuinen, sijaintia ei tiedetty eikä näkynyt mitään. Näin ollen pelastumiseen ei oikein uskottu. Prikin arveltiin kuitenkin olevan Tallinan matalalla.

Aluksen yhä täyttyessä vedellä alettiin pelätä sen kaatumista mikä oli oletettavaa korkeiden mastojen toimiessa vääntövartena. Kaatumisen välttämiseksi päätettiin kaataa mastot. Pelättiin myös etteivät mastot kaadukaan laivan yli vaan kannelle, koska aallot keinuttivat laivaa puolelta toiselle. Erityistä huolta aiheutti isomasto, joka oli aluksen keulan kohoamisen myötä voimakkaasti kallellaan perään päin. Kaikkien mastojen kaato onnistui kuitenkin hyvin. Kaadot suoritettiin aluksen vasemmalle puolelle karin ja aluksen väliin. Mastojen topit osuivat kiviin ja mastojen alapäät kaatuivat verkkoihin. Tämän jälkeen ne haalattiin huutojen tahdittamina aluksen kylkeen jossa ne vaimensivat aallokon alukseen kohdistamia iskuja. Kaikesta yrittämisestä huolimatta perä vajosi yhä syvemmlle.

Tykeillä ehdittiin ampua vain muutamia laukauksia hätämerkeiksi ennenkuin jo kannelle saakka ulottuva vesi oli kastellut kaiken ruudin. Ruutitynnyrit sijaisivat veden täyttämässä alaruumasssa.

Fenix jatkoi hitaasti vajoamistaan aaltojen hinkatessa alusta matalikkoa vasten sekä kääntäen perää poispäin matalikosta keulan ollessa edelleen lujasti kiinni karilla. Tällöin miehistö alkoi joutua epätoivoon. Nyt päätettiin keventää alusta niin paljon kuin mahdollista, kaikki ylimääräinen painolasti piti heittää nopeasti yli laidan.

Esimerkkiä näyttääkseen päällikkö käski sotilaspalvelijaansa heittämään kaiken henkilökohtaisen omaisuuden rahoja myöten yli laidan. Palvelija ryntäsi hänen kajuuttaan, sieppasi raha-arkun ja viskasi sen empimättä laidan yli. Seurasi hetken ihmettely jonka jälkeen upseerit seurasivat esimerkkiä ja matruusit pian heidän jälkeen. Kaikki tavarat henkilökohtainen omaisuus mukaan lukien heitettiin mereen, sillä nyt oli kyse elämästä tai kuolemasta.

Ensimmäisten joukossa mereen työnnettiin painavat laivatykit ammuksineen. Keventämisen jälkeen laivan vajoaminen tuntui onneksi pysähtyvän, mutta kyhnyttävä liike aallokon tahdittamana jatkui. Samoin pelko pahoin rikkoutuneen aluksen irtoamisesta luodon kupeesta. Aluksen keulan ollessa edelleen kiinni karilla oli se nyt kääntynyt osoittamaan tulosuuntaan, samalla oli perän alla havaittu alukselle kohtalokas 20 (36m) sylen syvyys, joka on paljon kun tiedetään keulan edelleen olevan kiinni karilla. Tällöin aluksen irrotessa kiveltä se katoaisi muutamassa sekunnissa syvyyksiin ilman että siitä jäisi mitään näkyviin.

Aamun valjetessa alkoi tiivis sumu hetkittäin hälvetä ja pian aluksen vasemmalta puolelta‚ tuli näkyviin laiva. Aluksen kyljelle sytytettiin merkkisoihtuja ja kelloja soitettiin kaikin voimin, valitettavasti kukaan toiselta laivalta ei näitä merkkejä huomannut. Hetkeksi hälventynyt sumu sakeni uudelleen, joten tuntematon laiva katosi näkyvistä. Päällikkö komensi perämiehen ja viisi matruusia 4 airoisella veneellä laivaa tavoittelemaan. Sumun takia myös tämä laivavene katosi näköpiiristä.

Jonkin ajan kuluttua sumu hälveni osittain jolloin havaittiin lounaassa kaksi luotsivenettä, näille alettiin pitää kovaa meteliä miehistön huitoessa minkä pystyi. Luotsit huomasivat haaksirikkoiset ja kääntyivät tulemaan kohti. Ilo oli suuri, haaksirikkoiset onnittelivat toinen toisiaan kun toivoa pelastumisesta oli jälleen. Tässä vaiheessa miehistön alkaessa liikehtiä alus muistutti huonokuntoisuudestaan ja edelleen vaarallisesta tilanteestaan liikahtamalla. Päällikkö otti megafonin ja komensi miehistön liikkumaan hiljaisesti ja asettumaan riviin. Miehistö totteli ja se ehkä  pelasti heidän henkensä. Kun nämä kaksi luotsivenettä saapuivat Fenixin luo, kertoivat he kuulleet yölliset tykinlaukausket ja lähteneet tutkimaan olisiko joku haaksirikkoutunut näille karikkoisille vesille, lisäksi olivat he hetkeä aikaisemmin kuulleet kellojen soittoa ja kääntyivät. Ohitettuaan jo reilusti kyseisen haaksirikkopaikan. Luotseilta saatiin myös kuulla sijainnista joka olikin kaikkien suureksi yllätyksksi Tammisaaren vesillä. Kaikkein viimeiseksi vahtiperämies, jolle ruorimies ilmoitti yöllä kompassin heittelevän, hän olisi kuvitellut sen johtuvan Jussarön läheisyydestä. Laskelmien mukaan Jussarön piti olla kaukana takavasemmalla. Luotsit suostuivat ottamaan vain 5 henkeä venettä kohti, vaikka niihin olisi päällikön mielestä  mahtunut enemmänkin. Päällikkö vaati heitä ottamaan vielä muutaman hengen, mutta luotsit kieltäytyivät. He neuvoivat siirtämään parkassilla miehistön osoittamalleen läheiselle luodolle ja odotella siellä rauhallisesti, he menevät hakemaan apua ja palaavansa pian.

Luotsien lähdettyä aloitettiin miehistön siirto parkassilla luodolle. Siirtymisestä vastasi vanhempi upseeri, luutnantti Tveritinov. Hän tiedusteli upseereilta kuka tahtoisi jäädä alukselle kunnes koko miehistö on pelastettu. Kaikki ilmoittautuivat paitsi lääkäri, joka oli heti karille ajon jälkeen pelon vallassa siirtynyt parkassiin ja koska ei puhunut sanaakaan venäjää oli merkkikieltä käyttäen ehdottanut neljälle matruusille että jos alus uppoaisi niin he pelastautuisivat yhdessä toisella laivaveneellä, eikä muita otettaisi kyytiin vaarantamaan pienen veneen kelluvuutta. Näin hän kertoi itse tapauksen jälkeen upseereille.

Parkassi ei vielä ollut päässyt läheiselle luodolle kun tuuli alkoi voimistua ja sumu sakeni jälleen, rajoittaen uudelleen näkyvyyttä. Vapaaehtoisesti alukselle jääneet valtasi nyt suuri epätoivo. Aika jolloin parkassin olisi pitänyt palata, meni. Arvioitiin että se ei sumussa löytäisi takaisin prikin luokse ja siksi alettiinkin soittaa kaikin voimin kelloja. Sitten sumu hiukan hälveni ja parkassi nähtiin. Se oli tosiaan sumussa ohittanut prikin lähes yhdellä maililla. Pian hylylle tuli aliperämies laivaveneellä, sekä paikallisten asukkaiden soutuveneitä. Tuuli oli alkanut nousta jälleen, saaden prikin liikehtimään.

Viimeisenä priki Fenixin jätti pällikkö paroni Levendal ja hänen kaksi läheisintä upseeriaan ja ainoastaan hetki sen jälkeen Fenix hajosi kahteen osaan. Peräosa romahti ja upposi nopeasti, keula kääntyi ylös alaisin ja vajosi hitaasti pohjaan. Näin kuoli ihastuttava priki Fenix joka oli aikansa parhaita sekä hienoimpia aluksia.

Iltaan mennessä oli kaikki  miehistö siirretty Busöhön ja majoitettu luotsitupiin ja aittoihin. Viikon kuluttua miehistö pientä osaa lukuunottamatta siirtyi Suomenlinnaan priki Kommerstraksilla ja muilla kauppa-aluksilla. Suomenlinnasta he siirtyivät Kronstadiin. Busöhön jäänyt ryhmä siivoili rantaan ajautuneita hylkytavaroita yli kuukaiden ajan.

Fenixin päällikkö kertoi lisäksi seuraavaa (julkaistu 12.3 1854 Vedomostjah S Petersburskoi Politsii N.o 57)‚ 23 vuotta onnettomuuden jälkeen

...Pikkuhiljaa alkoi tulla valoisampaa mutta sumu ei kuitenkaan osoittanut merkkiäkään hälvenemisestä Onneksi priki  tai pikemminkin prikin jäännökset tuntuivat seisovan tiukasti karilla. Upseerit ja miehistö pysyivät rauhallisena, vain jokunen matruusi valitteli surkeata kohtaloaan. Jostain oli kannettu ikoni fokkamaston tyngän luokse. Sinne oli tuotu myös miehistön palkka raha-arkku jonka pursimies oli pelastanut heti karille ajon jälkeen. Kaikki muut tavarat olivat joko rungon mukana veden alla tai onnistuttu viskaamaan mereen aluksen painon keventämiseksi. Fenix oli niin huonossa kunnossa että pienikin liikkuminen saattoi olla kohtalokasta. Vesi roiskui jo kansilautojen välistä ja kansi oli lähes irti aluksen rungosta pysyen vain vaivoin paikoillaan, onneksi aallokko oli tyyntynyt ollen nyt suhteelisen hiljaista. Onneksi kello 10 aamupäivällä sumu alkoi hälventyä ja joka puolelta tuli näkyviin kiviä kallioita ja saaria, lähellä ja kaukana. Kukaan ei osannut odottaa sellaista näkyä. Prikin sijainti, joka arvellusta Tallinanmatalasta olikin Suomen puolella saaristoa, oli suuri yllätys kaikille.

Kun miehistö ja kapteeni olivat rahattomina ja kaiken omaisuutensa mereen viskanneena surkean oloisina alkoi hän muistella tapahtunutta ja työnsi kauhuissaan kätensä sivutaskuun, vetäen sen ulos täynnä vanhoja arvottomia raportteja. Kun kaaos aluksella alkoi ja matruusit tavoillensa uskollisina lopun lähestyessä alkoivat pukea päälleen siistejä paitoja ja rukoilla Jumalalta armoa, päällikkö meni hyttiinsä, tyhjensi kiireessä osan raha-arkkua huoneensa lattialle, tarkoitusena pistää arvottomat lippaat takaisin arkkuun, jonka palvelija saisi heittää mereen. Ottaa taskuihinsa sekä rahaa että papereita, mutta nappasikin kiireessä hutiloiden rahojen sijasta pöydällä lojuvia raportteja jotka työnsi epähuomiossa taskuunsa. Rahat ja kaikki tärkeät paperit jäivät hänen huoneensa lattialle, joka joutui myöhemmin vedenvaltaan. Lippaat hän pani takaisin arkkuun, jonka palvelija heitti kuuliaisesti mereen. Edelleen hän kutsui sotilaspalvelijansa luokseen ja sanoi tälle:

-Kuule veli, minä luulin joutuvani vastuuseen vain aluksen menettämisestä, mutta nyt minulla ei ole kopeekkaakaan rahaa.

-Totta teidän korkeutenne, vastasi sotilaspalvelija. –Tehän olisitte menettäneet kaiken jos olisin kuunnellut teitä ja heittänyt raha-arkun laidan yli.

-Sinä vitsailet sanoi kapteeni. – Näin itse kun heitit raha-arkun yli laidan.

-Minä aivan oikein heitin puuarkun yli laidan, mutta ensin tyhjensin sen hytin lattialle, siellä lojuvat paperit  panin mitä sain mahtumaan takin alle. Samantien sotilaspalvelija antoi päällikölle hänen paperinsa ja rahansa. Iloitseva onnellinen päällikkö halasi erinomaista palvelijaansa, lupasi hänelle eläkkeen sekä pyysi kyläänsä asumaan kuolemaansa saakka.

Kari jolle Fenix tuhoutui, kutsuttiin  ”Engelsmansbrotteniksi” (englannin matala), koska siellä tiedettiin joskus 1740 luvulla haaksirikkoutunut englantilaisen kauppa-alusksen. Tänään paikka sijaitsee 3,5 mailia itään Jussaröstä. Uusimmissa vuonna 2000 julkaistuissa merikartoissa karilla ei ole nimeä lainkaan, sitä vastoin niissä ”Engelsmansbrotten” sijaitsee yhden mailin verran vanhan paikan pohjoispuolella.

Vuonna 1842 julkaistussa  Venäläisessä merikartassa on koruton lyhyt teksti kyrillisin kirjaimin siinä merkityllä pintakivellä. ”Engelsmansbrotten, tähän kuoli priki Fenix 1831”

Luotsi ja majakkalaitoksen ilmoituksen mukaan priki Fenix ajoi 14 syyskuuta karille. Kun Venäläisten ilmoituksen mukaan tämä tapahtui vasta 25. syyskuuta. Ero johtuu Juliaanisen ja Gregoriaanisen ajanlaskujäjestelmän aiheuttamasta erosta.

Joitain hylyn osia ja tykki on löydetty Jussarön loistolta itään noin 1 kilometrin päässä olevalta Bornshorngrundilta. Paikassa 59 astetta 50,00 minuuttia pohjoista leveyttä ja 23 astetta 36,07 minuuttia itäistä pituutta. Esineet ovat löytyneet suhteellisen matalasta vedestä alle 10 metrin syvyydestä. Voisiko tämä johtua pelastustöistä ja niissä mahdollisesti sattuneissa pienissä onnettomuuksissa, jolloin osa jo pelastetusta lastista on voinut joutua uudestaan veteen. Kaikki tykit työnnettiin haaksirikon aikana mereen, joten niitä voi olla tässä paikassa vain jos ne on kertaalleen nostettu ”Engelsmansbrottenilta”

Hylystä yritettiin pelastaa mahdollisimman paljon esineistöä, kuuluihan laiva Venäjän laivaston hienoimpiin aluksiin sen lisäksi se oli uutta vastaavassa kunnossa, olihan se vasta muutaman vuoden ikäinen.

Priki Fenix, 20 tykin sotalaivan mittatietoja

Miehistö 140 henkeä. Köli laskettu 10 helmikuuta 1828. Otettu liikenteeseen 18 elokuuta 1828. Rakennettu Kronstadtissa. Rakennusmestari Eversti  Zenkovin johdolla.

Pituus 98,1 jalkaa (Venäjän jalkaa)/ 29,92m

Leveys 30,8 jalkaa/ 9,39m

12,8 jalkaa/ 3,9m

Onko mahdollinen kapteenin arkku? Kuva Kai Vorma

Tynnyri, näitä Feniksin haaksirikkopaikalta on löytynyt useampia,: Kuva Kai Vorma