Parkkilaiva Josefinan täydellinen haaksirikko Hangossa 1880. (lisätty kartta 2.3 ja kommentti sukelluksesta)

Parkkilaiva Josefinan täydellinen haaksirikko.

Matka Välimereltä Itämerelle

Parkkilaiva Josefina otti 13 lokakuuta v.1880 Yvitsasta (nykyinen Ibiza Espanja) täyden lastin suolaa ja suuntasi merikelpoisessa kunnossa satamasta merelle. Matka jatkui ilman

mainittavia tapahtumia ja 26 lokakuuta saavuttiin Mandaliin. Täältä piti saada

tieto siitä mikä olisi lastin määränpää. Lopullinen määräsatama ei kuitenkaan ollut vielä selvinnyt. Josefina sai uudet ohjeet ottaa suunnan kohtia Helsingöriä, jossa sen tulisi odottaa ohjeita matkan jatkamiseksi

Helsingöriin saavuttiin 10 joulukuuta ja viipymättä alus määrättiin jatkamaan matkaa  kohti Suomen Hankoa. Määräsatamaan saavuttiin 23. joulukuuta vailla mainittavia tapahtumia.

Kello 5 aamulla pimeyden vallitessa peilattiin Hangon majakka kompassisuunnassa pohjoiskoillinen (N.O till N.). Viipymättä tämän jälkeen annettiin tärpättisoihdulla luotsille merkki nousta alukseen. Luotsia odotettiin mutta turhaan. Tuntia myöhemmin oli parkkilaiva ajautunut tuulen mukana siten että Hangon majakka oli koillis- suuntimassa (N.V). 

Heti tämän jälkeen pimeydestä, suoraan keulan edestä, tuli näkyviin kunnioitusta herättäviä  kuohuja. Nämä tyrskyt kuuluivat Wladislawsgrundiin luotoihin. Josefina yritti luovia niiden leen puolelta ja tämä tuntui onnistuvan, kunnes pimeydestä niiden takaa paljastui karu totuus. Nyt oli laiva joka puolelta karikoiden saartama. Keulan edessä, tyyrpuurin puolella, nähtiin jopa rantatörmiä.

Tilanne oli pelottava. Josefina valmistettiin kääntymään pikaisesti ainoaan vapaan veden suuntaan eli paapuurinpuolelle. Tällöin olisi myös mahdollista päästä takaisin pohjoisemmalle sisääntuloväylälle. Olosuhteiden vuoksi tämä oli kuitenkin erittäin vaikeaa ja vaarallista: alus valui tuulen painamana hitaasti kohti itää. Samalla voitiin nähdä, ettei karikkoa voida ohittaa turvallisesti.  Ruoria yritettiin ottaa ylös (tuulta vasten). Keula lähti kääntymään kohti syvemmälle johtavaa kulkuväylää. Iso laiva kääntyi tuskallisen vaivalloisesti. Vauhtia oli liian vähän, joten tuuli ja merenkäynti painoivat aluksen lähemmäs saarta. Lopulta alus kulki aivan saaren vierestä kohti luodetta ja vapaata vettä.

Hetken luultiin aluksen selviytyneen vaarallisesta tilanteesta. Parkki oli jo melkein

ohittanut saaren kun se osui vedenalaiseen sokeaan kariin. Matala joka sijaitsee Tärnsgrundin luoteispuolella koitui aluksen kohtaloksi.

Pelastustoimien aloitus

Heti karille ajon jälkeen meni aluksen kapteeni Hankoon ja pyysi höyrylaiva Expressiniltä

irrotus apua. Alus oli saatava nopeasti irti, ettei se  hajoa merenkäynnissä. Välittömästi luotsin saatuaan suuntasi höyrylaiva kohti onnettomuuspaikkaa.

Josefinalla laitettiin hinausköysi valmiiksi mutta merenkäynti teki mahdottomaksi sen toimittamisen Expressin kannelle. Muutaman tunnin yrittämisen jälkeen höyrylaiva palasi takaisin Hankoon.

Iltapäivällä kun tuuli tyyntyi ja meri vaimeni laitettiin Josefinan isoveneeseen styyrpuurin ankkurit, joissa oli uudet, vahvat köydet. Vene vei ankkurit kohti vapaata vettä ja ankkuripelillä vinssaten yritettiin alusta saada irti matalalta. Yrityksessä meni koko loppupäivä. Kuitenkin vailla tulosta. Laiva pysyi sitkeästi paikallaan.

Seuraavana aamuna, jouluaattona, lähetti perämies isoveneen hakemaan työmiehiä ja proomuja lastin purkamiseksi. Alusta oli tarkoitus keventää niin paljon että se saataisiin irti karilta. Matkalla kohdattiin höyrylaiva Express, joka sai taas

toimeksiannon ja kääntyi kohti Hankoa työmiehiä hakemaan. Majakkasaaresta saatiin viiden miehen verran lisä-apua.

Aamupäivällä  noin 10.30  aloitettiin lastin siirtäminen höyrylaiva Expressiin, jonka ruuma ei ollut kovin suuri. Iltapäivällä saapui tullihöyrylaiva Suomi jossa oli kahdeksan työmiestä lisää. Valitettavasti yhtään proomua ei saatu apuun. Lastin pois purkaminen oli siis tilanpuutteen vuoksi mahdotonta.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi yrittää irrotusta höyrylaiva Expressin avulla. Meressä olevaa köyttä pidennettiin ja vahvistettiin. Sillä  aikaa höyrylaiva Express odotteli ankkurissa laivan lähellä. Köyden vahvistamiseen kului aikaa melkein koko yö. Kun köysi saatiin valmiiksi olivat kaikki pitkien ponnistelujen jälkeen väsyneitä. Kapteeni  piti turhan

vaarallisena aloittaa pelastustöitä pimeässä  kun miehistökin oli hyvin uupunut. 

Kapteeni päätti siirtää pelastustöiden aloitusta valoisampaan aikaan. Samalla saisi miehistö ansaitsemansa lepohetken, raadettuaan tauotta jo pitkään.

Epäonni jatkuu

Joulupäivänä kello 11.30 palasi Express takaisin mukanaan viisi miestä.

Suurista ponnisteluista huolimatta ei Josefinan irrottaminen karilta onnistunut. Onni oli totisesti hylännyt parkkilaivan sillä klo 2 iltapäivällä alkoi kaakkoismyrsky tuoden mukanaan sankan lumipyryn. (S.O storm med snö) Enää  ei kukaan uskaltanut jäädä laivalle ja se oli jätettävä yksin yön yli.

Aamun sarastaesssa tuuli tyyntyi ja pakkanen rupesi kiristymään. Tapaninpäivän aamuna oli meri alkanut jäätyä ja jääraja ulottui melkein Tärnskärin rantaan.  Nyt oli tehtävä suunnitelmiin muutos. Oli ryhdyttävä kuljettamaan aluksen irtaimistoa ja lastia rantaan. Tullihöyry Suomi vei parkki Josefinan miehistön takaisin laivalle hakemaan tavaroita. Alkaneen jäätymisen takia oli pidettävä kiirettä. Suomi pelkäsi jäävänsä jään saartamaksi. Tarkoitus oli hakea nopeasti niin paljon miehistön tavaroita sekä laivan

irtaimistoa kun saatiin kerralla  kuljetettua. Osa laivan tavaroista laitettiin

sluuppiin jota kuljetettiin tullihöyryn perässä.

Suomi ponnisteli jäissä useita tunteja ja tilanne näytti jo pahalta, kunnes apuun tuli höyrylaiva Express.  Kello 3 iltapäivällä saapui saattue  Hankoon.

Illalla poikkesi kapteeni Schröder pelastushöyry Dwinalle, joka oli aikaisemmin

päivällä yrittänyt Josefinalle apuun. Alus oli kuitenkin juuttunut jäihin mutta pääsi kuitenkin irti ja omin voimin satamaan. Schröder tiedusteli voisiko Dwina palata Josefinalle jos saadaan toinen alus auttamaan jäissä kulkua. Dwinan päällikkö kuitenkin

kieltäytyi ja  ilmoitti, ettei voi  ottaa sellaista riskiä.

Myöhemmin illalla kuun valossa nähtiin laivan kaatuvan ja uppoavan. Ainoastaan raa'an nokat jäivät osittain näkyviin Seuraavana päivänä olivat nekin kadonneet.

Omat kommentit

Parkki Josefina saapui yön pimeydessä liian lähelle rantaa, jonka seurauksena

se yön pimeydessä törmäsi N.W puolelle Stora Tärnania. Höyrylaivat Suomi ja Express

yrittivät saada alusta irti karilta  mutta epäonnistuivat. Myöhäisen vuodenajan sääolosuhteet vaikeuttivat pelastustoimia. Alusta ei saatu irti karilta ja se jäi jään saartamaksi. Lopuksi alus kaatui ja upposi.

Höyrylaiva Dwina oli sukelluskomppanian alus ja kuului meripelastusyhtiö

Neptunille.  Alukselta pyydettiin apua liian myöhään. Syynä saattoi olla toivo laivan helposta irtoamisesta tai pelko kovista pelastuspalkkioista.

Meriselitys annettiin aluksen päällikkö Schröderin toimesta Turun

raastuvanoikeudelle 3 tammikuuta 1881. Perämies ja viisi miehistön jäsentä vahvistivat kertomuksen.

Myöhemmin seuraavana keväänä ja osittain talven aikana paikalliset kalastajat

kävivät onkimassa esineitä hylystä ja näitä myytin pitkin kevättä huutokaupoissa, muun muassa yhden laivan ankkureista onnistuivat kalastajat nostamaan.

Itse hylky on tänä päivänä melko tuntematon urheilusukeltajille (v.1998?) Hylyn osat sijaitsevat Stor Tärnanin luoteispuolella mihin merenkäynti on sen rikkonut vuosien aikana. Saari jonka viereen Josefina haaksirikkoutui, on nimetty joko Stora Tärnskäriksi tai Tärngrundiksi. Molemmat tarkoittanevat samaa luotoa. Tapahtuma aikana asiaa ei pidetty kovin tärkeänä. Samassa selvityksessä saatettiin käyttää hieman eri nimiä samasta saaresta. Näin oli parkki Josefinankin Protestissa.

Hylyn osia löytyy luoteeseen Stor Tärnanin kallioluodolta. noin 100m+ luoteeseen. Pohjassa on itä-länsi suunnassa sellaisia erikoisia metrin syvyisiä parin kolmen metrin levyisiä uria. Näihin uriin on jäänyt kaikenlasta tavaraa ja löytyy vähän pitemmältä (n.200mm saaresta) kappale kantta ja kansiluukkukin. Jäät ovat varmaan siirtäneet hylkyä pohjaa pitkin vähän syvempiin vesiin luoteesee itse saaresta. Syvyydet olivat muistaakseni n. 10-15m.